Osaako sinun mummosi käyttää digipalveluita? Sähköisten palveluiden yleistyminen uhkaa lisätä eriarvoisuutta

Sähköisten palveluiden tarjonta ja käyttö ovat lisääntyneet nopeasti - erityisesti nyt korona-aikana, kun on haluttu minimoida asiointi kasvokkain.

Digipalvelujen käytölle on havaittu kuitenkin esteitä: ne eivät ole kaikkien saavutettavissa, palvelut voivat olla hankalia käyttää ja ammattilaisten terminologia vaikeasti ymmärrettävää. Monissa maissa on huomattu, että digipalveluja käyttävät eniten korkeasti koulutetut ja hyvin toimeentulevat. Vähäisintä käyttö on puolestaan niiden keskuudessa, jotka digipalveluja eniten tarvitsisivat. Jos palveluja ei käytetä, myös niiden tavoitellut hyödyt, kuten lisääntynyt tieto sairauksien hoitamisesta tai terveellisemmistä elintavoista, jäävät saamatta. Sähköisten palveluiden yleistyminen uhkaa siis lisätä jo olemassa olevaa sosiaalista ja terveyteen liittyvää eriarvoisuutta.

Olemme DigiIN-hankkeemme tutkimuksissa havainneet, että taloudellisesti, terveydellisesti ja sosiaalisesti muita heikommassa asemassa olevat kokevat hyötyvänsä vähiten sähköisistä terveyspalveluista. Riski palveluista syrjäytymiseen ja hyvinvoinnin heikkenemiseen on erityisen suuri jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevilla ryhmillä.

Miksi heikommassa asemassa olevat eivät sitten koe hyötyvänsä sähköisistä terveyspalveluista? Keskeisimmiksi syiksi ikääntyneillä ja vähän koulutetuilla havaitsimme huonoksi koetun digiosaamisen, sähköisten palveluiden huonon saatavuuden ja sen, että digipalveluja käytettiin vain vähän.

Digiosaamisen taso vaikuttaa paljon digipalveluista hyötymiseen, mikä korostaa kansalaisten digitaitojen tukemisen tärkeyttä. Taitojen kehittämisen ohella tulisi panostaa myös saatavilla olevista digipalveluista tiedottamiseen, sillä monet eivät ole niistä kuulleet.

Tällä hetkellä kansalaisten digitaitojen tukeminen on paljolti järjestöjen vastuulla. Järjestöjen toiminnan vahvuutena on mahdollisuus tarjota asiakkaille samalla sosiaalista tukea, mutta tämäkään mahdollisuus ei ole kaikkien saatavilla.  On syytä pohtia, onko digituen järjestäminen lähinnä vapaaehtoisten järjestöjen kautta riittävää ja kestävällä pohjalla, vai pitäisikö siihen olla muitakin väyliä.

Palvelujen laatu määrittää sen, kuinka paljon ja millaisia digitaitoja sähköisten palvelujen käyttö lopulta vaatii. Kun digipalvelujen suunnittelussa huomioidaan ja osallistetaan asiakkaat ja ammattilaiset, palveluista on mahdollista saada sekä hyödyllisiä että helppoja lähestyä ja käyttää.

Tulevaisuudessa digipalvelujen suunnittelussa on entistä enemmän huomioitava heikommassa asemassa olevat, erityisryhmät ja heidän tarpeensa. Näin toimimalla voimme edistää sitä, että kaikki pysyvät mukana digitalisoituvassa yhteiskunnassa.