Mikä on kansallinen digitaalisen huoltovarmuuden tilanne? Tulisiko varmuusvarastoista löytyä myös teknologiaa?

Kansainväliset verkko- ja pilvipalvelut ovat viimepäivinä mahdollistaneet etätyöskentelyn myös täällä Euroopan syrjäseuduilla. Pilvi on osoittanut arvonsa, itse asiassa se on mahdollistanut yhteiskunnan toiminnan nyt poikkeusoloissa.

Me olemme toimittajista riippuvaisia, sekä konkreettisesti tekemiemme valintojen perusteella, että myös digitalisaation kautta, strategisella tasolla. Julkisella vallalla on sisäänrakennettu haaste, joka ajaa meitä digitalisaatioon ja sen mukanaan tuomien välineiden ja tapojen hyödyntämiseen. Se on Baumolin laki ja sen mukaan myös palkat julkishallinnossa nousevat nopeammin kuin tuottavuus.

Baumolin lain takia nimenomaan meillä on digitaalisena yhteiskuntana insentiivi niellä pilvipalveluiden, tekoälyn ja datakeskeisyyden syötti koukkuineen päivineen. Meille ei ole digitalisaation vaihtoehdoksi tarjottu muutakaan narratiivia, jolla voisimme selvitä alati kovenevista vaatimuksista vähenevillä panoksilla. Meidän tuskin kannattaa yrittää väkisin erottaa idän ja lännen hyperscale-toimittajien palveluiden hyödyntäminen digitalisaatioilmiöstä, ne ovat monen mielestä yksi ja sama asia.

Tietokoneiden prosessointi, englannin kielen ytimekästä termiä compute käyttääkseni on siirtymässä kovalla vauhdilla pilveen näille hyperscale-toimittajille. Olemme sallineet tämän, koska meillä ei ole ollut tarvetta vastustaa sitä. Mutta eivätpä ole paikalliset toimittajat vaihtoehtojakaan meille tarjonneet.

Computen siirtyminen kansainvälisiin verkkopalveluihin on ollut mielestämme hyväksyttävää, sillä meillä on aina ollut vaihtoehto – ostaa kapasiteettia tavanomaisina palvelimina osoittamaamme konesaliin. Haluan kiinnittää tähän huomiota, koska tilanne saattaa muuttua ja sillä olisi digitaalisen omavaraisuutemme kannalta merkitystä.

Esimerkki uudesta ajasta on Facebook. Se on teettänyt ja sopinut suoraan prosessorivalmistajan kanssa itselleen tehtävästä suoritintuotteesta ja arkkitehtuurista. Facebook käyttää prosessorin erityispiirteitä tekoälylaskentaan ja sillä on ollut ko. tuotteita kauan ennen niiden virallista julkistamista, joka ei ole vielä tätä kirjoitettaessa edes tapahtunut.

Ensiksi, olemme tottuneet siihen, että tietokonetekniikan tuotteet kuten mikroprosessorit ovat open sourcea siinä mielessä, että meillä on itsellämme mahdollisuus hankkia niitä, ja siten olla riippumattomia ulkomaalaisista jatkuvista palveluista.

Toiseksi, oletamme, että mitä aikajänteisiin tulee, saamme teknologiaa käyttöön suurinpiirtein samaan aikaan kuin kaikki muutkin asiakkaat. Siihen ei ehkä julkishallinnon suhteen liity aikajänteitä, mutta voi hyvin kuvitella, että yksityisellä sektorilla on toisin.

Tämä on muuttumassa ja siihen ajaa nimenomaan suurten pilvipalveluiden aikaansaama kysyntä, johon tietokonetekniikan toimittajat vastaavat erikoistumalla. Palaamme ajassa taaksepäin Unix-aikakaudelle, jolloin valmistajilla oli omat prosessorinsa, nyt vain se tapahtuu pilvipalveluissa.

Jos katsotaan IDC:n maaliskuussa 2020 julkistamia vuoden 2019 palvelinmarkkinan lukuja, ja miksei katsottaisi, kahden isoimman toimittajan eli HPE:n ja Dellin liikevaihto laski (-3,4% HPE ja -9,9% Dell). IDC:n “ODM Direct”-korissa on hyperscalereille toimitettavia laitteita ja se kasvoi rahassa mitaten 37,9%. “ODM Direct” on myös selvästi suurin “palvelinvalmistaja”, noin puolitoista kertaa suurin yksittäinen valmistaja eli HPE.

Toisella tavalla konkretisoituna – olen saanut kuulla, että kiinalainen Tuotiao osti viime vuonna 100 kertaa niin paljon prosessointikapasiteettia kuin oma paikallinen Tietomme, eikä Tuotiao ole edes suurimpien pilvitoimittajien joukossa. Jos Tuotiao ei nimenä ole tuttu, niin yksi heidän palveluistaan kyllä on - TikTok.

Teknologian valmistajan kannalta uusi houkutteleva vaihtoehto on kehittää ja markkinoida tuotteita pelkästään hyperscaler-toimittajille. Ei ole ollenkaan kirkossa kuulutettu, että teknologian valmistajalla olisi tällöin sopimuksellinen oikeus myydä teknologiaa muille asiakkaille, saati että se haluaisi edes tehdä niin. Jos hyperscalerien ostot kerran kasvavat 38% vuodessa, miksi nähdä vaivaa?

Meille tämä on olennaista. Jos valmistajat eivät näe ko. vaivaa, meiltä jää pois mahdollisuus hankkia sitä Suomessa suomalaisten hallitsemaan konesaliin, jos siihen olisi tarve.

Tuotteiden optimointi tiettyihin työkuormiin voisi tarkoittaa sitä, että meillä on julkishallinnossa jokin tietty ohjelmisto tai työtapa, sanottakoon vaikka tulevassa AuroraAI-tekoälyjärjestelmässä. Hyperscalerilla voi olla teknologiaa, jolla se voi ajaa meidän työkuormaamme kymmeniä tai satoja kertoja nopeammin kuin me ikinä omassa suomalaisessa konesalissamme, meidän resursseillamme. Tämä ohjaisi meidät hankkimaan ratkaisun amerikkalaisesta pilvipalvelusta, sanottakoon vaikkapa intialaisen palvelutoimittajan ylläpitämänä.

Miten silloin poikkeustilanteessa toimittaisiin ja miten saisimme etusijan korjaustoimenpiteille? Nyt tosipaikan tullen nimenomaan kansallisvaltiot ovat ottaneet ohjat käsiinsä ja tehneet kovat päätökset. Tämä on pantu merkille ja kansallisvaltioilta varmasti odotetaan varautumisen toimenpiteitä ja kontrollien kiristämistä myös digitaalisten yhteiskuntien suojaamiseksi, kun pöly on laskeutunut.

Jos ihan tarkkoja ollaan, ei ole ikinä ollutkaan yhtä pilveä, vaan on ollut amerikkalainen pilvi, kiinalainen pilvi ja venäläinen pilvi. Venäläistä pilveä ovat esimerkiksi Softline, Yandex ja Mail.ru, kiinalaista pilveä taas Alibaba, Tencent ja Baidu. Noissa kuudessa on esimerkiksi kaksi viidestä maailman eniten käytetystä hakukoneesta.

Se, ettei pilvipalveluna ostamisella olisi geopoliittista kontekstia, on liian kilttiä ja pullantuoksuista. Kansallisvaltiot ovat pilvipalveluiden suhteen samalla tavalla aktiivisia toimijoita kuin 5G:n kohdalla. Asetelma nyt vaan sattuu olemaan “amerikkalainen pilvi” ja “kiinalainen 5G” – ihan hyvin meillä olisi voinut olla päinvastoin, millaista silloin olisi pilvipalveluretoriikka Atlannin kumminkin puolen?

Entä eikö meille ole digitalisaation ja varautumisen kannalta tarpeeksi, että keskitymme asioihin pilvipalvelukerroksen päällä?

Yksi varautumisen kannalta olennaisista kysymyksistä on talous. Meitä on varoiteltu tytäryhtiötalouden riskeistä ja näen pilvipalveluiden päälle keskittymisen samanlaisena analogiana omalle alallemme. Kun tytäryhtiötaloudessa pääomatulot ja verotuotot kulkeutuvat ulkomaille, tietokonetekniikan kohdalla sama tapahtuu osaamiselle. Toiseksi, pilvipalveluiden pitkäikäisyydestä tai ylipäätään ennustettavasta elinkaaresta ei ole mitään konkreettisia takeita tai edes tutkimusta. Mikään ei talouden käänteissä estä kansainvälisiä suuryrityksiä esimerkiksi lopettamasta Suomen toimipisteensä, tai meille tai lähelle rakennetun pilvipalveluregioonansa

Meillä eurooppalaisilla oli vielä 1980-luvulla hyvä asema tietokonetekniikan kehittäjinä, useita isoja nimiä kuten Olivetti, Commodore, Sinclair, ICL tai Mikromikko. Sitten tapahtui jotain - joko emme pärjänneet, kunnianhimo katosi tai unohdimme pitää puolemme, ja tietokonetekniikan kehitys meni muille. Kun sitten seuraava aalto eli pilvipalvelut pyyhkäisi ylitsemme, meillä jäi Eurooppaan vain yksi iso pilvipalvelutoimittaja eli SAP AG.

Voi olla niin, että tietokonetekniikan osaamisella on yllättävät sidokset ja riippuvuudet arvoketjuhierarkiassa korkeammalla olevien suoritteiden kuten pilvipalveluiden ja ohjelmistojen osaamisen kanssa. Onko niin, että kun tietokonetekniikan osaamista menetetään, samalla häviää korkeamman jalostusasteen osaamista?

Tietokonetekniikan osaamisella on ainakin riippuvuudet teholaskentaan, jolla taas nykyisin on tiiviit sidokset tekoälyyn. Sillä puolestaan on ilmeisesti, yleistyttyään, sidokset kvanttitietotekniikkaan. Olen tästä ketjusta huolissani, jos katkaisemme sen, tai jos meillä ei enää ole sen alkupäätä jäljellä.

Jos emme ohjaa asiaa, voi olla, että kaikki käytössämme olevat AI- ja kvanttitietojenkäsittelyn järjestelmät ovat tulevaisuudessa kansainvälisiä pilvipalveluita. Se voi olla hyvä ratkaisu kohtuullisten kustannusten ja jatkuvuuden kannalta, mutta vähemmän hyvä digitaalisen omavaraisuuden kannalta, nyt kun geopoliittisista epävarmuuksista on tullut totta.

Aikaakaan ei ole hukattavaksi. Kvanttitietojenkäsittelyn ja muiden teknologioiden yleistymisen mittari ei ole enää se, että näemme niitä yleisesti asennettuina itsellemme, vaan se, milloin ensimmäinen on toiminnassa ja saatavilla pilvipalveluna. Meillä on paljon vähemmän aikaa varautua teknologia-aaltoihin, jotka aina muuttavat sitä, mitä meiltä digitaalisen varautumisen otsikolla odotetaan.

Kvanttitietojenkäsittelyyn liittyy erityisesti kysymys salauksen purkamisen mahdollisuudesta. On täysin välttämätöntä digitaalisen yhteiskunnan varautumista, että salaukseen tulee pystyä luottamaan. Saksassa Angela Merkelin kerrotaan aluksi katsoneen, että kvanttitietojenkäsittely “on niin kaukana”, mutta mieli muuttui kansallisen turvallisuuden takia. Sittemmin Saksa on ilmoittanut investoivansa 600 miljoonaa euroa “kvanttiin”.

Olen vähemmän huolissani niistä järjestelmistä, jotka ovat jo pilvipalveluissa, yleisön pitää saada kokeilla, kehittää osaamista ja kivaakin pitää välillä olla. Aistin, että päätöksentekijöillä on painetta ja toivon heiltä malttia – varmasti on paineita säästää kustannuksissa ja mitä niitä muita on.

En minä sitä tarkoita, että kaikki palvelimet pitäisi olla Suomessa, jotta voisi aina soittaa maijan hakemaan ne, jos tulee poikkeustilanne. Mitä kansainvälisten yhteyksien taakse aikuisten oikeasti kannattaa varautumisen näkökulmasta sijoittaa, siinä meillä on pehmeyttä. Tehkää itsellenne tarkastuskysymys - onko organisaatiollanne varautumissuunnitelma Office 365:n pahan häiriön varalta?

Peräänkuulutan keskustelua, mitä tekoälyn järjestelmiä ja kyvykkyyksiä haluamme pitää Suomessa. Toivoisin, että seurataan tarkasti, miten kvanttitietojenkäsittely kehittyy ja pitääkö meidän ostaa Suomeen ko. kapasiteettia tärkeiden intressien suojaamiseksi, niin kuin Saksassa ollaan tekemässä.

Seuraava kansainvälinen kriisi voi koskettaa yhteiskuntaa merikaapelien kohdalla, jolloin sillä, miten olemme tietojärjestelmät sijoittaneet, voi olla iso vaikutus. Sen takia digitaaliseen varmuusvarastoon tarvitaan pari prosessoriydintä myös, ehkä pari qubittia myös.

Kiitokset vielä pilvipalvelutoimittajillemme. Varmasti heidän ylläpitäjänsä ovat olleet henkilökohtaisella tasolla lujilla, ja palveluiden vakaus on taattu siirtämällä muutokset hamaan tulevaisuuteen, mikä on täysin oikea ratkaisu. Silti kuulun joukkoon, jonka tulee työnsä puolesta kantaa huolta yhteiskunnan digitaalisesta riippumattomuudesta ja omavaraisuudesta.