Maahan muuttaneet jäävät digitalisaation ulkopuolelle

Jos kaikki eivät pysy muutoksessa mukana, digitalisaatio voi aiheuttaa yhteiskunnan eriarvoistumista. Digitalisaation on oltava osana yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä. On huolehdittava siitä, että kaikki pysyvät mukana muutoksessa riippumatta iästä, taloudellisesta tilanteesta, kielitaidosta tai sosiaalisesta asemasta.

Maahan muuttaneet ja heidän järjestönsä jäävät helposti tukitoimien ja koulutusten ulkopuolelle.

Jos tavoittamista tehdään vain suomeksi ja ruotsiksi totuttuja kanavia pitkin. Maahan muuttaneet on osallistettava digitaalisten palveluiden suunitteluvaiheisiin, huomioitava aktiivisesti muutoksessa. Hyvätkin digitaidot omaavalle Suomen palvelurakenne saattaa olla täysin tuntematon, minkä vuoksi maahanmuuttajien digituessa tärkeässä osassa on myös palveluneuvonta.

Maahan muuttaneiden digiosallisuutta on mitattava kohderyhmien ehdoilla.

Verkossa oleviin kyselyihin vastaaminen itsessään voi olla haasteellista, jos digitaitoja tai lukutaitoa ei ole. Haavoittuvassa asemassa olevat maahan muuttaneiden äänet jäävät kartoituksien ulkopuolelle, ja kokonaiskuvamme väestön digitaidoista jää vaillinaiseksi. Tiedonkeruukäytäntöjen keskiössä on oltava ihminen, jolta tietoa kerätään, jos tavoittelemme mahdollisimman kattavaa kuvaa digiosallisuudesta.

Monikulttuurisilla järjestöillä on keskeinen rooli osallisuuden ja kotoutumisen edistämisessä.

Järjestöt ovat innokkaita vahvistamaan omaa digiosaamistaan. Järjestöt kokevat digitalisaation vahvistavan omaa toimintaansa, mutta suurella osalla monikulttuurisista järjestöistä taloudelliset resurssit ja henkilöstöresurssit eivät riitä ulkopuolelta tuleviin vaatimuksiin vastaamiseen. On taattava, että järjestöillä on tarvittavat resurssit ja toimintaedellytykset.

MoniDigi-kartoituksessa on käynyt ilmi, että yli puolet järjestöistä eivät tiedä, mihin ohjata asiakkaita digituen ääreen. Kartoituksesta on myös selvinnyt, että ruohonjuuritasolla yli puolet järjestöistä toteuttavat piilodigitukea. Piilodigituki on ei-suunniteltua digitukea, joka ei kuulu järjestön varsinaisen toiminnan arvioinnin ja seurannan piiriin. Piilodigituki aiheuttaa lisätyötä, jolloin pienet järjestöt ylikuormittuvat.

Eri kotoutumisvaiheessa olevat digituen asiakkaat tarvitsevat apua peruspalveluiden ja palvelukulttuurin sisäistämiseen.

Tämä vie paljon aikaa, toistoa ja kärsivällisyyttä pieniltä järjestöiltä, jotka harjoittavat omaa toimintaa. Digitaalinen asiointi asettaa ylimääräiset vaatimukset, joihin tarvitaan tukea. Suomen digituen kenttä on monipuolinen, ja sillä on paljon tarjottavaa kaikille digituen tarpeessa oleville ihmisille. Maahan muuttaneita ohjaavilla järjestöillä ei ole tarpeeksi tietoa ja yhteistyötä tämän hyödyntämiseksi.

Saavutettavuusdirektiivin myötä verkkopalvelusivustojen tulisi olla helpompikäyttöisemmät sekä selkeämmät. Kulttuurisensitiivisen ja kielellisen saavutettavuuden puute muodostaa kynnyksen digituen saamiseen ihmisille, jotka tarvitsisivat tukea asiointiin. Digitukea tarvitaan monella eri kielellä ja helposti saavutettavaa tietoa selkosuomella.

Lisäksi on muistettava se, että emme voi toimia vain verkkoympäristössä, kun kaikilla ei ole datayhteyksiä tai tarvittavaa teknologiaa tai laitteita. On siis käytettävä muitakin viestinnän keinoja, kuin nettisivuja ja sosiaalista mediaa. Koronan aiheuttama poikkeustila on opettanut meille, että kun kaikki palvelut siirtyvät verkkoon, osa ihmistä jää täysin yksin. Digitalisaatio ei voi korvata kaikkia palveluita syrjimättä vähemmistöjä.

Digitaalinen osaaminen on uusi kansalaistaito, ei kansalaisvelvollisuus, eikä voi olla edellytys ihmisten perusoikeuksien ja etuuksien toteutumiselle.

Kirjoittaja on Moniheli ry:n DigiUp- hankkeen projektipäällikkö. DigiUp -hanke tukee monikulttuuristen järjestöjen digitaitoja. Tiedot perustuvat hankeen työssä tehtyihin havaintoihin sekä Monihelin joulukuussa 2021 julkaisemaan MoniDigi-kartoitukseen. MoniDigi-kartoituksessa kerättiin tietoa järjestöjen digitaidoista seitsemällä eri kielellä. Tutustu MoniDigi-kartoitukseen.