Jotta digi kuuluisi kaikille – palveluntuottajat talkoisiin

Maaseudulla, johon Pohjois-Karjalan pienet asuinalueet kuuluvat, asiointi kasvokkain ei aina ole mahdollista konttorien lopettaessa toimintaansa. Silloin olisi hyvä, että osaa hoitaa vaikka pankkiasiansa verkossa. Kuten tiedämme, digiyhteiskunnassa kaikilla ei ole kokemusta, mahdollisuutta, valmiuksia tai viimekädessä tahtoa hyödyntää digitaalisia palveluja.

Harjoittelualustoja ja tunnistautumista palveluihin

Digi arkeen -neuvottelukunta käytti kesäkuussa puheenvuoron Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla. Totesimme, että digitaalisten välttämättömyyspalvelujen leviämistä hidastaa se, että harjoittelualustat puuttuvat. Tämä on myös haaste digituelle, joka auttaa tutustumaan digimaailmaan. Jotta opastaja voisi turvallisesti neuvoa toista tunnistautumista vaativien palvelujen käyttämisessä tarvitaan harjoittelualustaa. Olisi tarpeen, ettei kummankaan – opastajan ja opastettavan – tarvitsisi käyttää omia, henkilökohtaisia tunnuksiaan.

Nuorten näkökulmasta ongelma itsenäiseen sähköiseen asiointin on se, että pankeilla ei ole yhtenäistä ikärajamääritelmää siitä, minkä ikäisenä pankki myöntää nuorelle käyttöönsä verkkopankkitunnukset. Tällä hetkellä käytäntö vaihtelee pankeittain.

Pankeille korvausta vastaantulosta

Tunnistautuminen julkishallinnon sähköisiin asiointipalveluihin nojaa pitkälti pankkitunnuksiin. Sen lisäksi käytössä on mobiilivarmenne, joka on teleoperaattoreiden tarjoama tuote, ja Väestönrekisterikeskuksen myöntämä varmennekortti.

Valtion ensi vuoden 2019 budjetissa on osoitettu 5 miljoonaa euroa vuodessa tunnustautumiskustannuksille, toisin sanoen sille korvaukselle, jonka pankit ja teleoperaattorit saavat, että niiden myöntämiä palveluja käytetään tunnistautumiseen. Väestörekisterikeskus tiedotti kesäkuussa, että: ”jos joidenkin pankkien kanssa ei päästä sopimukseen, on mahdollista, että näiden pankkien pankkitunnuksilla ei voi enää 1.1.2019 alkaen tunnistautua julkishallinnon palveluissa.”

On ymmärrettävää, että VRK on ”huolissaan kansalaisten mahdollisuuksista tunnistautua jatkossa haluamillaan tunnustusvälineillä julkishallinnon palveluihin. Toivon hartaasti, että Väestörekisterikeskuksen neuvottelut tuottavat tulosta ja meillä on kaikille jatkossakin samat mahdollisuudet hyödyntää pankkitunnuksia tunnistautumiseen.

Yhteistyötä yli toimialarajojen tarvitaan

Yhteiskunnan digitalisointi on laaja-alainen ilmiö. Tarvetta todella on yksityisen sektorin ja viranomaisten tekemälle yhteistyölle. Valtion tulisi käyttää tehokkaasti niitä ohjauskeinoja, joita sillä on, yksityisen alan kuten pankkilaitoksen saattamiseen digitaalisen tasa-arvon tielle.

Haastan kaikki pankit merkittävinä yhteiskunnallisina toimijoina talkoisiin, jossa koko kansa saadaan yhdenvertaisesti samalla viivalle digitaalisten palvelujen käytössä. Harjoittelualustojen osalta tämä pätee myös viranomaisten palveluihin, kuten Verohallinnon tarjoamiin – treenialustat olisivat hyvä ja tarpeellinen palvelu niille kansalaisille, joille opasvideot eivät riitä.

Entä äitini, onko hän edelleen konttorin tarpeessa? Kyllä ja ei.

Puhelin on nyt hänen osalta korvannut kasvokkain kohtaamisen. Voi olla, että hänen epädigitaalinen pankkikäyttäytymisensä on seurausta siitä, ettei hän usko osaavansa hoitaa pankkiasioita verkossa. Toisaalta äiti on aina pitänyt kasvokkain keskusteluista, joten siirtyminen virtuaaliseen ”konttoriin”on pitkälti myös tahdon asia.

Iloitsen siitä, että Digi arkeen -neuvottelukunta on yhteistyökumppanina mukana Ylen Nettiä ikä kaikki -kampanjassa. Lähdemme 22.8. lähes kahdeksi viikoksi kiertämään kirjastoja rohkaisten kansalaisia digipalvelujen käyttöön.

Iloa digistä -kiertue on omalla tavallaan kasvokkaisen kohtaamisen paikka ehkäpä omalle äidillenikin. Sitä on myös monen tahon antama digituki: siinähän kaksi ihmistä, ellei peräti useampi kohtaavat ja yhdessä pähkäilevät verkon ihmeellisyyksiä.

Yhdistysten ja muiden järjestäytyneiden tahojen antaman digituen lisäksi omaisten ja läheisten antama opastus on tärkeää. Siksi toivon, että meistä jokainen voisi osaltaan antaa tukea heille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat. Kysytään myös apua aina, jos emme itsekään osaa.

Taidot karttuvat läpi elämän.