Ikäihmiset verkkopankista: ”Digiosaaminen ei ole ihmisyyden mitta”

Monelta olimme myös kuulleet viestiä siitä, että pankit painostavat älypuhelimen hankintaan, jolloin tunnistautuminen olisi helpompaa. Takaraivossa meillä jyskytti samalla tieto siitä, että tilastokeskuksen mukaan vain noin 15 prosentilla yli 75-vuotiaista on älypuhelin.

Lähes tuhat vastausta paperilomakkeella (liki puoli metriä lomakkeita) ja 2000 sähköisen ohjelman kautta, yli 6000 vapaamuotoista kommenttia ja maantieteellinen jakauma Sodankylästä Hankoon. Vaikka kyselyn tulokset tulivat eri puolilta Suomea ikäihmisiltä, jotka siihen halusivat vastata, voinemme perustellusti olettaa siihen pohjautuvan raporttimme ”Pankkipalvelut kuuluvat kaikille” kuvaavan luotettavasti ikäihmisten tunnelmia ja tarpeita pankkiasioinnin suhteen.

Hyvät uutiset – ”Hienoa, kun rahavirran näkee reaaliajassa”

Vastauksissa näkyi valtava määrä osaamista, tarmoa ja määrätietoisuutta.

Moni käyttää nettipankkia ja on tyytyväinen siihen, eikä toivo ”paluuta vanhaan”. Omassa rauhassa saa hoitaa asioitaan juuri silloin kun se itselle parhaiten sopii. Samalla moni määrätietoisesti opettelee uutta ja haluaa pysyä kärryillä.

Vain joka viides oli harkinnut vaihtavansa tai vaihtanut pankkia, ja pankit koetaan edelleen luotettavina. Apua ja neuvontaa esim. nettipankin käyttöön halutaan pankin vaitiolovelvolliselta toimihenkilöltä.

Huonot uutiset – ”Uudet käytännöt lisäävät syrjäytymistä ja vähentävät omatoimisuutta”

Valitettavasti kysely nosti esiin kolikon toisenkin puolen.

Koska kaikilla ei ole nettiä, moni jonottaa konttoreissa. Konttoreita kutsuttiinkin ”Suomen suurimmaksi jonotuskeskukseksi”, ja odottaminen koettiin nöyryyttävänä. Rahan hallinta on välttämättömyyspalvelu, omalla tilillä on omaa rahaa – miksi sen nostaminen /käyttäminen tehdään niin vaikeaksi?

Pohdittiin, rikkooko pankkien toiminta alueellista tasa-arvoa, yhdenvertaisuusperiaatetta ja toimivatko ne säädösten puitteissa harventaessaan konttoriverkostoa. Itseäni järkytti eniten vahvat ilmaisut syrjäytymisestä omasta toimijuudesta, itsemääräämisoikeuden kaventumisesta ja kyykyttämisestä sekä viestit elämänhallinnan vaikeutumisesta. Nämä ovat hyvän elämän peruspilareita ja edellytys aktiiviselle kansalaisuudelle. Meidän on syytä huolestua siitä, kun ikäihmiset raportoivat näiden olevan uhattuina.

Ratkaisuja tarjolla – asioiden ei tarvitse olla huonosti!

Saimme tukullisen ehdotuksia siitä, mitä voisi tai pitäisi tehdä.

• Jos konttoriverkostoa on mahdotonta ylläpitää, perustettakoon sitten pankkien yhteispalvelupisteitä. ”Ei luulisi nykytekniikalla olevan vaikeaa velottaa kutakin pankkia yhteispalvelupisteen käytön mukaan.”
• Tai kustannetaan verorahoilla ”pankkienkeli”, joka kiertää bussilla.
• Voisimme myös perustaa voittoa tavoittelemattoman pankin, ns. postipankin uudelleen.
• Tunnistautumisesta voisi varmasti tehdä helpompaa – joskaan ”sirua käteen tai otsaan en halua!”

Kun ikäihmiset otetaan mukaan pankkipalvelujen kehittämiseen, uskomme että moni karikko on vältettävissä ja palvelut saadaan helppokäyttöisiksi. Ikäihmiset haluavat ja voivat olla mukana – elämänpituisella kokemuksella saamme paremmat palvelut kaikille.

Kyselyn pohjalta on silti ilmeistä, että kasvokkain asiointi on turvattava jatkossa, ja opastusta digipalveluihin tulee olla saatavilla niin paljon, että itsenäinen pankkiasiointi on mahdollista kaikille sitä haluaville.