Digituokioilla opitaan digikavereiden luotsaamina

Onni Aalto Helmi Kallio
5.11.2019 - 13:33
Kuva: Helmi Kallio
Johanna Manninen
Digi haltuun -hankkeessa rohkaistaan asumispalveluiden käyttäjiä julkisten digitaalisten palveluiden käyttöön. Tampereella tukeminen on konkretisoitunut esimerkiksi digikokemusoppaiden, digikaverien, järjestäminä digituokioina, joissa aiheet ovat vaihdelleet aina Googlesta ruudunlukuohjelmistoihin. Tällä kertaa syvennyttiin GDPR-asioihin Johanna Mannisen kanssa.

Ovi aukeaa tasaisesti muutaman minuutin välein ja Validian Hervannan tilojen pöydän ääreen kokoontuu yksitellen lisääntyvä joukko. Pöytien tullessa täyteen ja kaikkien palattua lounaalta, ei kuitenkaan heti käydä digiasioihin, vaan ensin pidetään kymmenen kysymyksen tietokilpailu, mikä reaktioista päätellen on ryhmässä muodostunut perinteeksi. Iso osa osallistuu visailuun, mutta joillain lounaan jälkeinen raukea olo ilmeisesti rajoittaa innostusta. Huumori silti kukoistaa rikkaana ja tilannekomiikkaa jaetaan suuntaan ja toiseen:  ”Otapa se virta pois, niin käy helpommin.” ”Minusta vai tuolista?”

Digitaitojen taso vaihtelee

Ennen visailua ja visailun lomassa käydyn lyhyen jutustelun perusteella ryhmä on digitaidoiltaan hyvin eritasoista. Joillain on sovellukset hallussa ja osallistuminen liittyy ehkä enemmän mukavaan yhdessäoloon kuin uuden oppimiseen. Toisaalta ryhmässä on osallistujia digitaitojen molemmilta laidoilta, eikä kaikilla ole esimerkiksi itsellään älylaitteita tai paljoa erilaisia digitaitoja. Kaikkia silti tuntuu yhdistävän se, että he haluavat tulla digituokioihin, joista on myös henkilökunnan mukaan pidetty paljon. Tämän kerran seitsemän osallistujaa ovat kertoman mukaan melko pieni määrä normaaliin nähden. Tämän veikataan liittyvän meneillään olevaan syyslomaan.

Ylen digitreeneillä GDPR tutuksi

Pian tietovisan päätyttyä ryhmä siirtyy yhtenä ryppäänä ison näytön ääreen. Johanna aloittaa esityksensä. Hän on löytänyt Ylen digitreenien sivustolta tietovisailun GDPR-aiheesta, mikä on varmasti pedagogisesti miellyttävä ja oivallinen ratkaisu ehkä joidenkin mielestä hieman raskaaseenkin aiheeseen.

Digiosaamisesta riippumatta ensimmäinen kysymys yllättää kaikki. Täysin oikeaan vastaukseen tarvitaan koko ryhmän osaamista, jotta kaikki mahdolliset oikeat vastaukset monivalinnasta avautuvat vihreinä. Myös allekirjoittaneet vierailijat joutuvat hieman pohtimaan omaa tietosuojaosaamistaan ensimmäisen kysymyksen osalta, 2/4 oikein. No aina on kiva oppia uutta. Loput kysymykset ovatkin kyllä- tai ei-vastauksia. Toki tämäkään ei ole itsestäänselvyys skarppeja tilannekoomikoita sisältävässä tilassa. ”No onko vastaus kyllä vai ei?” ”No ei kyllä!”

Kysymykset alkavat luonnistumaan ja yhä useampi osuu oikeaan. Yllätyksellisin ja vaikein kysymys liittyi siihen, mikä on WhatsAppin ikäraja suomessa. Ikärajaksi paljastui 13 vuotta, mikä yllätti useimmat. Tämä ei kuitenkaan määrittänyt osaamistasoa, vaan kisan aikana jo ihmeteltiinkin, että: ”Taaaas oikein, mikä meitä oikein vaivaa!”

Hienosti yhdessä vastatun tietokilpailun jälkeen kaikki vastaukset ovat oikein ja kaikkien kysymysten kohdalla on pysähdytty lukemaan erilliset selitykset ja tarkennukset, sekä jätetty tilaa kysymyksille ja keskustelulle.

Digituokiot lisäävät yhdenvertaisuutta

Loppukeskustelun aikana kyselimme yleisiä fiiliksiä opastuksista osallistujilta. ”Mun mielestä tää on hyvin mielenkiintosta sillai, aina enempi tai vähempi tietoa, digi haltuun!” ”Tuli tästäkin paljon tietoa, mitä ei aikasemmin ollu. Ja ku kaikkee ei tiedä, ni Johannalta ja Tuomakselta on saanut hyvää neuvoo.” ”Tää GDPR, kyllä mulla vähän oli hajua siitä.” ”Mulle taas oli ihan uutta, en ollu ees kuullu tuommosesta.”

Myös henkilökunta kertoi näkemyksiään digituokioista ja niiden ansioista. Yhdeltä työntekijältä hanke saa kiitosta siitä, että tuokiot ovat keino lisätä yhdenvertaisuutta, kun osallistujilla on mahdollisuus oppia itsenäisesti käyttämään erilaisia laitteita. Toinen työntekijä kiittelee sitä, miten digitaalisuus saa Johannan, ja lähes aina Johannan kanssa opastavan Tuomaksen, kautta tietyllä lailla kasvot. ”Kaikki tietää, et voi tulla kysymään, ku tietää, että noi tietää. Jotenki hienosti kansantajusesti kerrotte sillee, että ymmärtää kuka vaan.”

”Niih, kannattaa nykäistä aina hihasta… aamullakin kun oli pieni ryhmä, niin yks tuli nykäisee, et on kuvien poiston kanssa ongelmaa. Ni nyt ku on pieni ryhmä, ni pystyn auttamaan. Jokaisessa laitteessa on vähän oma tyylinsä”, Johanna vastaa.

Kansantajuisuuteen yhtyy muitakin myötäileviä reaktioita ja yleistunnelma on, että sitä tunnutaan kaipaavan. Siihen voi liittyä esimerkiksi hyvin arkistenkin asioiden siirtyminen verkkoon. Myös näitä arkisia asioita on käyty digituokioissa läpi, kuten vammaiskortin hakemista virtuaalisesti. Joka tapauksessa digituokioissa yhdessä päätetään, mitä käydään läpi. Ensi viikolle suunniteltu verkkopelaamistuokio kerää jo etukäteen mielenkiintoa ilmentäviä reaktioita ja myös Johanna vaikuttaa odottavan sitä. ”Se on vähän niin ku mun alaa”, Johanna sanoo tyytyväisenä.

Pian tämän jälkeen ensimmäiset taksit tulevat hakemaan lähtijöitä, kello alkaa olla puoli kolme. Ehdimme kuitenkin vielä lyhyesti jutella hieman Johannan kanssa keskenämme.

Digituokiomalli muotoutui osana hanketta

Johanna on tehnyt aina parinsa Tuomaksen kanssa opastukset, suunnittelemisesta toteutukseen, joten tämän päiväinen oli hänen sanojensa mukaan hieman jännittänyt, mutta sujui myös Johannan itsensä mukaan hyvin. Kokemustahan Johannalla ja Tuomaksella on eri puolin Tamperetta. He ovat olleet yhteydessä asumispalveluihin, markkinoineet ja järjestäneet täysin itsenäisesti itselleen kiinnostuneita osallistujia ja digituokioita. Johannan puheessa ilmenee, miten he Tuomaksen kanssa täydentävät sujuvasti toisiaan. ”Tuomaksella on kaikki Applen laitteet hallussa ja minulla sitten Android ja Windows-laitteet. Sitten kun Tuomaksella on huono näkö, niin toimin hänen silminään ja Tuomas toimii suuna.”

Toki jako Applen ja Androidin välillä tuottaa myös ystävällismielistä kilpailuasetelmaa: ”Ekalla kerralla oli kilpailu, kumpi voittaa helppokäyttöominaisuuksiltaan, Google vai Apple, ja Siri voitti”, Johanna paljastaa.

Kysyimme Johannalta myös sitä, onko joskus tuntunut raskaalta lähteä pitämään tuokioita, ja mikä toisaalta digikaverina toimimisessa on kaikkein parasta. ”Hauskaa on pitää, kaikkein parasta on se oman tiedon jakaminen. Eipä oo oikeestaan (tuntunut raskaalta), oon ollu vaan onnellinen, kun on tekemistä. Et on viikossa jotain, mihin voi osaamisensa laittaa. Oon kyllä ollut onnellinen, ku hain silloin alkujaan tähän hankkeeseen.”

Johanna on sitä mieltä, että digituokioiden pitäminen on tärkeää ja toivoisi niiden jatkuvan: ”…jos saadaan vain rahoittaja päidemme päälle. Halukkuutta on. Olen pettynyt, jos tää homma ei jatku, vaikkakin hanke päättyisi.”

Tuokiot tärkeitä myös digikavereille

Mitä tuokiot ovat sitten opettaneet Johannalle? Ainakin vuorovaikutukseen ja ohjaukseen liittyviä taitoja: ”Oon oppinut, et täytyy niin kuin soveltaa välillä. Niin ku jos joku ei ymmärrä, ni täytyy hidastaa vauhtia. Olen oppinut esittämispuolen juttuja. Ja sitten sen, et näkövamma ei ole este millekään”, Johanna kertoo erilaisia apukuvia sovelluksista esitellen.  ”Jos jollakin on omasta laitteesta kysyttävää, nii opastetaan. Oon joka maanantai ja perjantai täällä, niin jengi tulee kysymään, jos on jotain kysyttävää myöhemmin.”

Ja vaikka Johanna suoriutuikin hienosti ensimmäisistä yksin pitämistään tuokioista, Tuomasta jo odotellaan ja kaivataan takaisin.  ”On oltava kaksi, ei yksin pärjäisi, jos on iso joukko. Nyt on ollut luentotyyppisiä info-pläjäyksiä ja sitte tilaa kysymyksille. Vammaiskortti-digituokiossa oli 21 henkilöä. Se oli aika tiivis ja lämmintunnelmainen hetki”, Johanna naureskelee.

Ja niin paljon kuin Johanna ja Tuomas ovat jo tähän astisella digikaveri-toiminnallaan saaneet aikaan, eivät he ole vieläkään asettuneet tai tyytyneet nykyiseen. Kunnon kehittämishankkeen hengessä he kokeilevat opastuksissaan uusia asioita ja konsepteja. Jäämmekin odottamaan, miten heidän pian aloittamansa digikahvila-toimintansa lähtee pyörimään.

Kirjoittajat

Helmi Kallio ja Onni Aalto työskentelevät projektityöntekijöinä Aspa-säätiön Digi haltuun! -hankkeessa.

Kirjoittajat
O
Onni Aalto
H
Helmi Kallio

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja