Digituen tarve ei vähene tulevaisuudessa

Minna Tuuva
1.3.2021 - 16:01 Lukuaika 3 minuuttia
Pohjois-Karjalassa on pitkät perinteet kansalaislähtöisen tietoyhteiskunnan tutkimuksessa ja rakentamisessa. 2000-luvun taitteessa Pohjois-Karjalasta puhuttiin maailman verkottuneimpana syrjäseutuna. Vaikka kansalaisten osallisuutta tietoyhteiskunnassa on kehitetty jo pitkään, riittää työtä edelleen.

Pohjois-Karjalassa on pitkät perinteet kansalaislähtöisen tietoyhteiskunnan tutkimuksessa ja rakentamisessa. 2000-luvun taitteessa Pohjois-Karjalasta puhuttiin maailman verkottuneimpana syrjäseutuna. Useissa hankkeissa kehitettiin tietoyhteiskuntaa.

Oppiva Ylä-Karjala -hankkeessa rakennettiin uudenlaista paikallisyhteisöllisyyttä alueellisen kansalaisverkon kautta. Ylä-Karjalaan -Valtimolle, Juukaan ja Nurmekseen - rakennettiin paikallinen Intranet, jossa saattoi osallistua keskusteluryhmiin, seurata tapahtumakalenteria ja kuntien päätöksen tekoa sekä käyttää sähköpostia. Asukastuvissa, kaupoissa, posteissa, kahviloissa ja ravintoloissa oli lukuisia ”kioskipisteitä”, joissa kansalaisverkon käyttö oli maksutonta. (Sari Tuuva-Hongisto, Joensuun yliopisto 2007.)

Vaikka kansalaisten osallisuutta tietoyhteiskunnassa on kehitetty jo pitkään, näistä hankkeista on yhä paljon ammennettavaa tähänkin päivään. Nyt tarvittaisiin Oppiva Ylä-Karjala hankkeen kaltaista panostusta digitukipisteisiin. Tarvitaan ”digitukikioskeja,” joissa olisi käytössä myös digilaitteita. Digitukea on esimerkiksi maaseutukunnissa huonosti saatavilla. Tukea tarvitaan ihmisten lähialueille.


SOSTEn Ihan pihalla? Vanhat ihmiset digitaalisen maailman myllerryksessä (Briitta Koskiaho & Erja Saarinen (toim.) tutkimuksessa vuodelta 2019 ehdotetaan kaikille, ei vain senioreille, avoimia Digiauttamiskeskuksia. Keskuksiin koottaisiin yhteen nykyiset neuvonta- ja opastuspisteet, palveluohjaus ja digineuvonta sekä asioiden ajamisessa auttaminen. Palveluiden hajanaisuus on ongelma, joka vaikeuttaa kokonaiskuvan hallintaa.

Miksi sitten seniorit ovat ihan pihalla digitalisaatiosta? Miksi digituen tarve ei poistukaan, vaikka niin on luultu? Vaikka ihminen olisi korkeasti koulutettu, hän voi silti olla hukassa digimaailman nopeassa kehityksessä. Uusia ohjelmia ja palveluita pompsahtelee ilmoille ja vanhoja päivitetään. Uutta pitäisi oppia koko ajan. IoT lisää digituen tarvetta entisestään.

Noora Talsi on väitöstutkimuksessaan Kodin koneet (Itä-Suomen yliopisto, 2014) käsitellyt teknologioiden käyttöä, kotouttamista ja vastustusta. Talsin mukaan työelämässä mukana olevat pysyvät mukana myös teknologian kehityksessä, mutta eläkkeelle jäätyään ihminen ei välttämättä edes halua omaksua uutta, sillä vakiintuneet käytännöt ja mukavuuden halu voittavat. Myös ulkopäin tuleva paine omaksua aina uusia teknologioita herättää vastustusta. Uusien teknologioiden käyttöönottoa ja opettelua taas puoltaa henkilön oma tarve. (Esim. halu valokuvata ja jakaa valokuvia verkossa johtaa haluun opetella älykännykän käyttöä, sähköpostia, google kuvien käyttöä jne.) Halu käyttää uusia teknologioita ei vielä johda niistä innostumiseen, sillä innostuminen syntyy Talsin aineiston perusteella yhteisön kautta. Pohjois-Karjalassa tämän on hyvin oivaltanut Joen Severi, joka järjestää senioreiden digiopastusta ympäri maakuntaa. Severin toiminnan menestyksellisyys perustuu juuri yhdessä tekemiseen ja yhdessä oppimiseen.

Jotta ymmärtäisimme miten kehittää digitalisaatiota ihmiskeskeiseen suuntaan, tarvitaan tutkimusta ja tietoa siitä, miten ihmiset kokevat digitalisaation ja miten se vaikuttaa heidän elämäänsä.

Tietoyhteiskuntatutkimusta Pohjois-Karjalasta:  

Jukka Oksa ja Jarno Turunen: Paikallinen kansalaisverkko – Oppivan Ylä-Karjalan arviointitutkimus. Joensuun yliopisto. Karjalan tutkimuslaitoksen monisteita. N:o 5/2000, Joensuu.

Verkkojen kokijat paikallista tietoyhteiskuntaa tekemässä. Toim. Johanna Uotinen et al. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura, Kultaneito 4, Saarijärvi 2001

Hei Ihmistä varten! – Teknologiapolitiikka, kansalaislähtöisyys ja arki
Sari Tuuva-Hongisto, Noora Talsi & Johanna Uotinen
Kultaneito VI. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura: Joensuu 2006.

Johanna Uotinen: Merkillinen kone. Informaatioteknologia, kokemus ja kertomus. Joensuun yliopisto 2005.

Sari Tuuva-Hongisto: Tilattuja tarinoita – etnografinen tutkimus pohjoiskarjalaisesta tietoyhteiskunnasta. Joensuun yliopisto 2007.

Noora Talsi: Kodin koneet - Teknologioiden kotouttaminen, käyttö ja vastustus. Itä-Suomen yliopisto 2014.

Kirjoittaja

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja