Digi kaikille 2020 - Kieli ja yhdenvertaiset mahdollisuudet

Panu Artemjeff
18.5.2020 - 17:22
Koronaan liittyvän viestinnän yhteydessä on käyty paljon keskustelua viestinnän tavoittavuudesta ja saavutettavuudesta eri kieli- ja väestöryhmien osalta.

Suomen kielilainsäädäntö sekä muu lainsäädäntö asettaa viranomaisille velvollisuuksia sekä eri kielten käyttämiseen, että kielen ymmärrettävyyteen. Uusi saavutettavuuslaki puolestaan edellyttää viranomaisviestinnän saavutettavuutta ruudunlukulaitteiden ja muiden apuvälineiden osalta sekä korostaa selkokielen tärkeyttä.

Koronakevään keskustelu on tehnyt näkyväksi sen, miten kielellisiin oikeuksiin liittävä kysymykset liittyvät vahvasti myös muiden perusoikeuksien toteutumiseen. Tartuntatautiepidemiaan liittyvän viranomaisviestinnän ymmärtäminen on keskeistä epidemian torjunnassa ja parhaimmillaan voi jopa estää kuolemantapauksia. Kielellisiä oikeuksia tulisikin tarkastella yksittäisten oikeuksien sijaan suhteessa muiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Oleellinen kysymys tällöin on se, miten kielellisten oikeuksien toteutuminen vaikuttaa yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin ihmisten elämässä. Kielen merkityksen laajempi ymmärtäminen voi myös avata näkökulmia, joita valtakieltä puhuvan voi olla vaikea tunnistaa.

Kieli on maailman ymmärtämisen ja sosiaalisiin siteisiin kiinnittymisen keskeinen väline. Ludwig Wittgensteinin mukaan todellisuus avautuu meille kielen tuottamien kuvien avulla. Myös ihmisen minäkuva rakentuu vastavuoroisissa tunnustussuhteissa, joissa kielen merkitys on keskeinen. Äidinkielen puhumisella on tunnetusti iso merkitys psykologiselle hyvinvoinnille. Oman äidinkielen puhumisen kieltäminen, kuten tapahtui saamelaislapsille asuntolakouluissa, on traumaattinen kokemus erityisesti lasten ja nuorten kohdalla.

Kieli ja kielten asema yhteiskunnassa voi tuottaa eriarvoisuuden kokemuksia monella eri tavalla. Yhdenvertaisuus on yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin näkökulmasta oleellinen oikeus. Sosiologi Göran Thernborn on tunnistanut kolme keskeistä eriarvoisuuden muotoa, jotka estävät yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutumista niin yhteiskuntien kuin yksilöiden tasolla.  Thernbornin teoria tarjoaa kiinnostavan näkökulman myös kielellisiin oikeuksiin liittyvän yhdenvertaisuuden tarkasteluun.

Thernbornin ajattelussa elämänehtojen eriarvoisuudella tarkoitetaan toimintaympäristöön (ilmasto, rakennettuympäristö, ravinto, kieli jne.), ruumiintoimintoihin liittyviä eroja, jotka vaikuttavat ihmisten mahdollisuuksiin toimia. Myös kommunikaatioympäristö eritoten kieli voi näytellä tärkeää roolia elämänehtojen kokonaisuudessa. Suomea tai ruotsia ymmärtämättömän henkilön lähtökohdat ovat huomattavan erilaiset verrattuna kyseisiä kieliä osaaviin Suomessa. Paikallinen mediaympäristö, viranomaisviestintä ja moni muukin asia jää hänelle vieraaksi, mikäli omankielistä viestintää ei ole tarjolla.

Eksistentiaalinen eriarvoisuus tarkoittaa sosiaalisiin suhteisiin ja yhteiskunnallisiin hierarkioihin liittyvää eriarvoisuutta, joka ilmenee esimerkiksi tiettyihin ryhmiin (usein vähemmistöt) kohdistuvana syrjintänä. Syrjitä heikentää näihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden mahdollisuuksiin toimia ja osallistua yhteiskuntaan täysvaltaisina jäseninä. Tutkimusten mukaan myös kieliryhmiin kohdistuu syrjintää ja häirintää Suomessa. Häirinnän ja syrjinnän pelko voi esimerkiksi johtaa haluttomuuteen käyttää omaa kieltään julkisilla paikoilla.

Resurssieriarvoisuus liittyy taloudellisen ja sosiaalisen pääoman epätasa-arvoiseen jakautumiseen yhteiskunnissa. Kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan myös tiedoista ja taidoista sekä verkostoista joiden ansiosta toisilla ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia kuin toisilla. Kieli on keskeinen vuorovaikutuksen väline, jonka avulla sosiaalisia verkostoja luodaan. Jokainen vieraassa maassa asunut tietää miten vaikeaa sosiaalisten suhteiden luominen paikallista kieltä osaamattomana on.

J. V. Snellmanin kuuluisa lausahdus ”yksi kieli, yksi mieli” näyttäytyy tämän päivän globaalissa maailmassa erikoiselta. Erilaisten kielten ja maailmankatsomusten läsnäolo ei tarkoita yhteisen todellisuuden puutetta.  Kielet ovat välineitä kommunikaatioon ja toisten ihmisten ymmärtämiseen.  Yhteyksien luominen ja yhteisen todellisuuden rakentaminen voi tapahtua monikielisesti ja viranomaisviestinnällä on tässä merkittävä rooli. Kielellisten oikeuksien toteuttaminen on mitä suurimmassa määrin yhdenvertaisten mahdollisuuksien sekä yhteisen todellisuuden luomista. Nelson Mandelan ajatus kiteyttää oleellisen:

“If you talk to a man in a language he understands, that goes to his head. If you talk to him in his language, that goes to his heart.”

Kirjoittaja
Panu Artemjeff
erityisasiantuntija, oikeusministeriö

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja